Tietojen palautus: Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Paljonko tiedonpalautus maksaa? Tuleeko työ edullisemmaksi, jos haluan palauttaa vain osan tiedostoista? Kilpailijanne tarjoaa samaa palvelua edullisempaan hintaan, miksi valitsisin kalliimman vaihtoehdon?

Vastaus: Tietojen palautuksen hinta on aina tapauskohtainen, ja riippuu mm. tiedostojärjestelmän ja/tai tallennusvälineen kärsimien vaurioiden laadusta. Hintaa on erittäin vaikeaa arvioida ennen kuin pääsemme tutkimaan kyseessä olevan tallennusvälineen kunnon ja muut tilanteeseen vaikuttavat seikat. Varsinainen tietojen palautus käynnistyy kuitenkin vasta, kun olemme antaneet asiakkaalle sitovan hinta-arvion ja saaneet luvan jatkaa työtä..

Palautetun tiedon määrällä ei ole vaikutusta palautustyön hintaan. Suurin ja vaikein osa työstä joudutaan tekemään ennen kuin kiintolevyn (tai muun tallennusvälineen) sisällysluetteloon on yleensä edes mahdollista päästä käsiksi.

Ammattimainen tietojen palautus vaatii merkittäviä ja jatkuvia investointeja erikoislaitteistoihin ja -ohjelmistoihin, puhdasilmatiloihin ja ennen kaikkea asiansa osaavaan henkilökuntaan. Tästä johtuen tiedonpalautusalalla halpa on harvoin hyvää. Ennen valinnan tekemistä suosittelemme ottamaan selvää kaikkien vaihtoehtojen todellisesta ammattitaidosta sekä teknisistä ja tietotaidollisista valmiuksista työn suorittamiseen.

Suuntaa antavan hinnastomme sekä maksuehtomme löydät täältä.

Vastaus: Vakuutusyhtiöiden käytännöt tietojen palautuksen korvaamisen suhteen vaihtelevat hyvin paljon. Tavalliset koti-, yritys- ja muut vastaavat vakuutukset eivät pääsääntöisesti kata tietojen palautuksesta aiheutuvia kustannuksia. Useimmissa tapauksissa vakuutusehdot on määritelty siten, että ne kattavat ainoastaan uuden tallennusvälineen (esim. kiintolevyn) hinnan — eivät varsinaista tiedonpalautustyötä. Asiaa kannattaa tiedustella vakuutusyhtiöstä etukäteen. Tarvittaessa vakuutusyhtiön edustajaa voi pyytää ottamaan yhteyttä suoraan Ahlberg dataan tarkempien tapauskohtaisten yksityiskohtien selvittämiseksi.

Kysymys: Kiintolevy nakuttaa tai siitä lähtee muita epänormaaleja ääniä. Mistä tämä johtuu ja voiko vian korjata itse?

Vastaus: Kiintolevyn päästämä rytmikäs "nakutus" viittaa lähes aina vioittuneisiin lukupäihin. Joskus syynä voi olla myös lukupään liikuttamisesta vastaavan ohjelmiston ja/tai kiintolevyn osien vaurioituminen.

Metallinen, raapiva ääni on useimmiten seurausta pahemmasta lukupäävauriosta; raapiva ääni syntyy tyypillisesti lukupään koskettaessa levyn pintaa tai reunaa.

Hiljainen "urina", jonka kuulee usein vain painamalla korvan kiinni levyn kylkeen, viittaa yleensä joko laakerointivikaan tai levyn pintaan juuttuneisiin lukupäihin. Tällöin levy ei pääse pyörimään vapaasti, ja hiljainen ääni on seurausta levyjä pyörittävän moottorin yrityksistä saada levyt liikkeelle.

Tässä muutamia esimerkkejä äänistä, jotka viittaavat lukupäävaurioon:

Tietojen palautus epänormaaleja ääniä päästävältä kiintolevyltä onnistuu useimmissa tapauksissa, mutta vaatii ehdottomasti puhdasilmatilat ja ammattilaitteet.

Poikkeavia ääniä päästävän levyn käyttö on tärkeää lopettaa heti: jo virran kytkeminen levyyn voi vaikeuttaa tiedonpalautusta, tai pahimmillaan johtaa levyn sisällön lopulliseen tuhoutumiseen.

Kysymys: Miksi kiintolevyä ei saa avata? Voiko levyn avata jos ei koske sen sisällä oleviin osiin?

Lyhyt vastaus: Kiintolevyn voi avata vain M 3.5 -tason vaatimukset täyttävissä puhdsailmatiloissa. Kovalevyn avaaminen tavallisessa huoneilmassa johtaa hyvin todennäköisesti sen sisällön lopulliseen tuhoutumiseen, vaikka levyn sisäosiin ei koskettaisikaan.

Pitkä vastaus: Kiintolevyn lukupäiden etäisyys levyn pinnasta on vain noin 50 nanometriä — murto-osa ihmisen hiuksen läpimitasta. Lukupäitä kannattelee ainoastaan ohut ilmapatja, joka syntyy pyörivien levyjen saadessa niiden pinnan läheisyydessä olevan ilman liikkumaan mukanaan. Ajautuessaan levyn ja lukupäiden väliin pienikin epäpuhtaus (esimerkiksi pölyhiukkanen) romauttaa lukupäitä kannattelevan ilmapatjan, jolloin päät ottavat kiinni levyn pintaan sen pyöriessä tuhansia kierroksia minuutissa. Tästä seuraa yleensä sekä lukupäiden että levyn pinnan vaurioituminen:

Jo levyn ilmatiiviin kannen raottaminenkin johtaa käytännössä väistämättä pölyn pääsemiseen levyn sisälle, ellei avaamista suoriteta laminaarivirtauslaittein varustetussa puhdasilmalaboratoriossa.

Jos kiintolevyn toimintahäiriö aiheutuu mistä tahansa levyn sisällä olevasta viasta, sen korjaaminen ja tietojen palauttaminen on mahdollista vain ammattilaisen toimesta. Esimerkiksi pelkkä vioittuneiden lukupäiden vaihto ei useimmiten itsessään riitä tietojen pelastamiseen: levyn piirikortti ja firmware-ohjelmisto on lisäksi erikseen aktivoitava toimimaan uusien lukupäiden kanssa, mikä vaatii erikoislaitteistoa ja vankkaa ammattitaitoa.

Aiheesta lisää englanniksi täällä.

Vastaus: Legenda kiintolevyjen pakastamisesta ei ole täysin perätön: joissain harvoissa tapauksissa pakastaminen voi auttaa laakerivikaisen kiintolevyn henkiin — parhaimmillaankin tosin vain hyvin lyhyeksi aikaa. Temppuun liittyy monia vakavia riskejä, eikä yksikään aidosti ammattimainen tiedonpalautusyritys pakasta kiintolevyjä; jos levyjen lämpötilaa on tarpeen nostaa tai laskea, tämä tehdään aina tarkoitukseen turvallisesti solveltuvilla työkaluilla.

Kysymys: Onko tiedonpalautusyrityksillä käytössään erikoislaitteita, joilla voi esimerkiksi palauttaa tietoja suoraan minkä tahansa kiintolevyn pinnalta?

Vastaus: Usein kuvitellaan, että tiedonpalautusyrityksillä on joko kaupallisesti saatavilla olevia tai itse valmistettuja "taikalaitteita", joilla on mahdollista esimerkiksi lukea tiedot talteen minkä tahansa kiintolevyn pinnalta. Totuus kuitenkin on, että tällaisia laitteita ei ole olemassa — tiettävästi ei edes tiedustelupalveluilla.

Kiintolevyn magneettipinnoille tallentuessaan data on käynyt läpi tyypillisesti noin viisi erilaista konversio- ja enkoodauskerrosta, joiden avulla mm. varmistetaan, että datan sekaan mahdollisesti eksyvät virheet pystytään havaitsemaan. Lisäksi modernit kiintolevyt viritetään tehtaalla suorituskykynsä äärirajoille, mikä tarkoittaa mm. sitä, että levyn eri alueille käytetään erilaisia ajoitus- ja muita parametreja. Muuttuvia tekijöitä on siis paljon enemmän kuin usein ajatellaan, eikä levyn pinnalla oleva data suinkaan ole suoraan käyttökelpoista: sen täytyy käydä läpi täsmälleen samat konversiot joita on käytetty datan tallennuksen yhteydessä. Kaikki tämä tekee minkä tahansa kiintolevyn pintaa lukevan laitteen rakentamisen äärimmäisen haastavaksi.

Yhdysvaltalainen ActionFront Data Recovery Labs on kehittämässä ensimmäistä kaupallista tuotetta, jonka on tarkoitus pystyä lukemaan ainakin mahdollisimman monien kiintolevyjen sisältöä. Kehitys on vielä aivan alkuvaiheissaan, eikä tuotteen tulevaisuudesta tai julkaisusta ole tätä kirjoitettaessa (alkuvuodesta 2010) mitään tietoa.

Aiheesta voi lukea lisää Charles H. Sobeyn vuonna 2004 julkaisemasta artikkelista Recovering Unrecoverable Data - The Need for Drive-Independent Data Recovery (englanninkielinen PDF-tiedosto).

Kysymys: Voiko ylikirjoitettuja tietoja palauttaa? Kuinka monta kertaa tiedostot on ylikirjoitettava ennen kuin tietojen palautus on mahdotonta?

Lyhyt vastaus: Jo kertaalleenkin ylikirjoitettujen tiedostojen palauttaminen on käytännössä mahdotonta. Maailmassa ei ole yhtään tiedonpalautusyritystä, joka pystyisi palauttamaan päällekirjoitettuja tietoja.

Pitkä vastaus: Yleinen käsitys siitä, että esimerkiksi "vain" kertaalleen ylikirjoitetun tiedon palauttaminen on mahdollista, perustuu Peter Gutmannin vuonna 1996 julkaisemaan artikkeliin Secure Deletion of Data from Magnetic and Solid-State Memory . Gutmannin teorian mukaan ylikirjoitettu data on palautettavissa kuvaamalla kiintolevyn pinta magneettimikroskoopilla, jonka kuvassa ylikirjoitettu data "paistaa" uuden datan alta.

Gutmannin artikkelin julkaisun aikaan yli kymmenen vuotta sitten kiintolevyjen tallennustiheys oli huomattavasti nykyisiä levyjä matalampi; toisin sanoen levyn pinnalla olevat magneettiset "merkit" olivat suurempia ja helpommin luettavissa. Tällöin magneettimikroskoopin kuvasta olisi ainakin periaatteessa ollut mahdollista erottaa jonkinlaisia jäänteitä ylikirjoitetuista tiedostoista, mutta konkreettinen tietojen palauttaminen olisi tässäkin tilanteessa ollut äärimmäisen hidas ja työläs, käytännössä mahdoton operaatio.

Modernien kiintolevyjen tallennustiheys on aivan toista luokkaa kuin 1996, mikä tekee jo kertaalleenkin ylikirjoitettujen tietojen palauttamisen edes teoriassa vielä vaikeammaksi.

Lisätietoja aiheesta löytyy (englanniksi) mm. näistä artikkeleista:

• Forensics Wiki: Recovering Overwritten Data
• The National Bureau of Economic Research: Can Intelligence Agencies Read Overwritten Data?
• Peter Gutmann: Secure Deletion of Data from Magnetic and Solid-State Memory